Tieteellä ja uskolla on omat kielensä. Luonnontiede vastaa kysymykseen siitä, miten asiat ovat tapahtuneet. Uskonto siihen, miksi jotakin on tapahtunut.
Uskon äidinkieli syntyy inhimillisesti tarpeesta vastata olemassaolon mielekkyyttä koskeviin kysymyksiin. Uskonnollinen sanasto on siksi usein symbolista. Elämästä, kuolemasta ja sukupolvien yhteydestä on vaikea puhua tyhjentävästi tieteen keinoin.
Yhteiskunnan muutokset haastavat kirkkoa uudistumaan
Kirkoille luonnontieteitä haastavampi kysymys on ollut suhtautuminen ideologisiin ja filosofisiin suuntauksiin. Kristillinen ajattelu on mukautunut vuosisatojen saatossa hyvin eri tavoin erilaisiin aatesuuntiin.
Esimerkiksi katolinen kirkko vastusti 1900-luvulla näkyvästi kommunistista vallankumousta. Protestanttisten kirkkojen sisällä syntyi sen sijaan laajoja kristillis-sosialistisia liikkeitä. Liikkeiden edustajat katsoivat, että tasa-arvo ja yhteisomistus mahdollistivat kristillisten arvojen toteutumisen maailmassa.
Kristinuskon vahvuutena on ollut alkukirkon ajoista lähtien sen kyky mukautua vallitseviin kulttuureihin. Arvot ja yhteiskunta ovat jatkuvassa muutostilassa. Kirkon tulevaisuuden ratkaisee, pystyykö se jatkossa vastaamaan 2000-luvun haasteisiin omasta perinteestään käsin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tiede ei ole syrjäyttänyt uskontoa eikä tule koskaan syrjäyttämäänkään. Uskonto ammentaa elinvoimansa tietämättömyydestä eikä tieteellä ole edes teoreettisesti mahdollisuutta saavuttaa tilaa, jossa kaikilla ihmisillä olisi tieto kaikesta mahdollisesta ja mahdottomasta. Vaikka tiede on vuosisatojen kuluessa huomattavasti kaventanut sitä todellisuuskäsityksen aluetta, jossa uskonto aikaisemmin on toiminut auktoriteettina, jää aina olemaan myös tilaa epävarmuudelle sekä tietämättömyydelle. Ja sitä mukaa kun tiede kirkon vastustuksesta huolimatta pakottaa meidät muuttamaan käsitystämme uskontojen totuuksiksi määrittelemistä dogmeista, kirkko muuttaa tulkintaansa ja vetäytyy vertauskuvallisuuden sumuverhon taakse. Esimerkkejä tästä tuskin tarvitsee tuoda esille.
VastaaPoistaMaailmalla näemme selvästi miten yhteiskunnissa, joissa kansan sivistystaso syystä tai toisesta on jäänyt alhaisemmaksi, uskontojen asema todellisuuden määrittelijänä on säilyttänyt asemansa keskimääräistä laajemmin. Suomessakin on selkeästi havaittavissa, miten eri tavalla uskonopin sisällön perususkovainen kokee verrattuna esim. ylempään papistoon tai piispoihin. Jälkimmäisessä ryhmässä Jumala on jo todellisuudessa etääntynyt melko kauas aistein havaittavan maailmankaikkeuden tuolle puolen kun se kansan parissa edelleen osallistuu heidän jokapäiväiseen elämäänsä. Tässä riittää kirkolle haastetta.
"Tieteellä ja uskolla on omat kielensä. Luonnontiede vastaa kysymykseen siitä, miten asiat ovat tapahtuneet. Uskonto siihen, miksi jotakin on tapahtunut."
VastaaPoistaMikä kummallinen jako tuo on? Tuollaista ei ainakaan yliopistossa luonnontieteiden opinnoissa opetettu. Luonnontieteissähän tutkitaan hyvin usein juuri sitä, MIKSI jokin asia tapahtuu tai on tapahtunut. Esim. tutkimuskysmyksenä voi olla, miksi Downin syndroomaa sairastavat eivät sairastu syöpään, jolloin tälle havaitulle ilmiölle (miten) haetaan nimenomaan selitystä ja syytä.
http://ohjelmaopas.yle.fi/artikkelit/tiede/tiedeuutiset/miksi-downin-syndroomaa-sairastavat-eivat-sairastu-syopaan
Tieteen sanasto on myöskin usein symbolista, jos tutkimuksessa mennään syvemmälle, joten uskonnon ja tieteen ero ei välttämättä ole olennaisimmillaan siinä, kuinka toisessa sanojen käyttö on symbolista. Sanoilla kummassakin tapauksessa joudutaan kuvaamaan jotakin, joka ei pohjimmiltaan ole kielellistä.
Tiede ei sisällöllisesti ja löydöillään ole kumonnut uskoa. Jokin kuitenkin on monien suomalaisten kohdalla syrjäyttänyt kristillisen uskon. Kirkon uskon jakavien osuus suomalaisista on nykyään enää ilmeisesti alle neljännes. Tieteellä argumentoinnilla lienee tässä osansa, joskaan se ei ole ehkä niin suuri kuin joskus ajatellaan.
Tuo blogin jaottelu varmaankin perustuu siihen, että uskonto ja kristinusko pyrkii antamaan vastauksia ihmisen perimmäisiin kysymyksiin. (johon tosin tiedekin omalta osaltaan pyrkii). Esimerkiksi Raamatun alkukertomukset: luominen pyrkii antamaan yhdenlaisen vastuksen siihen, mikä ihminen on ja miksi ihminen on. Syntiinlankeemuskertomus taas pyrkii vastaamaan kysymykssen, miksi maailmassa on pahaa. Baabelin torni-kertomus siihen miksi on erilaisia kulttuureja, jne jne.
VastaaPoistaTiede ja usko ylipäätään käyttää erilaista kielipeliä, joten niitä ei täysin voi verrata. Eikä ne sulje toisiaan pois. Sanat on sopimuksia ja täynnä ladattuja merkityksiä, niin tieteessä kuin uskon kielessäkin. Voisi tietysti olla hyvä, että uskon kieli olisi sellaista kieltä, mitä nykyajan ihminen voisi ymmärtää.