Valtiokirkko purettiin Suomessa kansankirkoksi vuonna 1870. Kirkon ja valtion suhde on nykyään kahden organisaation yhteistoimintaa kaikkien kansalaisten hyväksi.
Kirkolla on itsenäinen julkisoikeudellinen asema. Kirkon järjestysmuodosta ja hallinnosta säädetään kirkkolaissa. Suomen valtio ei ole sitoutunut tiettyyn uskontunnustukseen eikä se käytä ratkaisevaa päätösvaltaa kirkkoon liittyvissä asioissa.
Suomen luterilainen kirkko on kansankirkko, sillä se on kiinteä osa maan kulttuuria ja historiaa. Kansankirkko ajaa nimensä mukaisesti kaikkien kansalaisten etua riippumatta siitä, mihin uskontoon tai kansanryhmään he kuuluvat.
Kirkko osallistuu yhteiskunnallisten tehtävien hoitoon
Suomessa sekä luterilaisella että ortodoksisella kirkolla on verotusoikeus. Vain kirkon jäsenet maksavat kirkollisveroa. Seurakunnat saavat osuuden yhteisöverosta, jota kannetaan yrityksiltä ja yhteisöltä saman verokannan mukaan koko maassa. Yhteisöveron jako-osuus käytetään muun muassa kustannuksiin, jotka aiheutuvat hautaustoimesta, kirkonkirjojenpitotehtävistä sekä kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden rakennusten ylläpidosta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Kirkon yhteisöveroon liittyvissä laskelmissa kiinnittää kaksi asiaa huomiota.
VastaaPoistaEnsinnäkin vuodesta 2002 hautaustoimen kulut ovat kaksinkertaistuneet vaikka haudattavien vainajien määrä ei suuresti ole muuttunut. Näyttäisi siltä, että tähän ovat syynä kirkkohallituksen tuona vuonna antamat uudet ohjeet kustannusten kohdentamisesta kirjanpidossa, joiden mukaan hautaustoimelle vyörytettiin mm. hallinnon ja kiinteistöjen kustannuksia. Näihin uusiin ohjeisiin lienee vaikuttanut valtiovarainministeriön työryhmän ehdotus yhteisövero-osuuden korvaamisesta kustannusperusteisella, indeksiin sidotulla valtionavulla. Tämä ehdotushan ei kuitenkaan tuolloin toteutunut.
Toinen itselleni hämäräksi jäänyt yhteisöverolla katettava kustannus on kirkonkirjojenpitotehtävä. Kaikki suomalaisethan kuuluvat nykyisin väestörekisterikeskuksen ylläpitämään väestötietojärjestelmään. Mikä merkitys kirkonkirjoilla siis on nykyisin yhteiskunnalle?
Kaikki kuuluvat väestörekisterikeskuksen ylläpitämään väestötietojärjestelmään. Seurakuntien kirkkoherranvirastoissa järjestelmään kirjataan esim. kastettujen lasten tiedot, avioliitot ja kuolemat kuolintodistusten mukaan. Seurakunnasta tiedot päivittyvät väestötietojärjestelmään. Lisäksi seurakunnissa tehdään mm. avioliiton esteiden tutkinnat, sukuselvityksiä perunkirjoituksia varten, yms. Jos seurakuntien virastojen työntekijät eivät näitä tekisi, sama työ jouduttaisiin tekemään jossain muualla, maistraateissa, tms. Kyse on vuosittain erittäin suuresta työmäärästä, eli jossain tulisi kuluja ellei seurakunnat näitä hoitaisi.
VastaaPoistaAnonyymi, mutta ne työt ei kuuluisi kirkolle/seurakunnalle vaan väestörekisterille tai jollekkin kilpailutetulle toimittajalle joka sen halvimmalla/parhaiten tuottaisi. Lasten kastamis tiedolle en nyt äkkiseltään löydä edes mitään tarvetta valtiolle (seurakunta voi toki sellaista infoa pitää jos niin haluaa), nuo muut tiedot kuuluu normaaliin väestörekisteriin.
VastaaPoistaAnonyymi varmaankin tuntee asian minua paremmin, joten en ryhdy väittelemään. Väestörekisterikeskuksen sivuilta en kuitenkaan pikaisesti löytänyt kirkon nykypäivän roolista muuta mainintaa kuin:
VastaaPoista"Evankelis-luterilainen kirkko ja ortodoksinen kirkkokunta hoitivat väestökirjanpitotehtäviä yhdessä maistraattien kanssa aina vuoteen 1999 saakka, jolloin niiden tehtäväksi jäi pitää jäsenistään jäsenrekisteriä, ja väestötietojärjestelmän ylläpito jäi maistraateille."
Ja olen samaa mieltä kuin Jami, että nuo työt ainakin kuuluisivat maistraatille ja kirkon tehtävänä tällä saralla tulisi olla vain tuo omasta jäsenrekisteristään huolehtiminen.
Samoin hautaustoimi tulisi järjestää siten, että sen kustannukset katettaisiin pääsääntöisesti näiden palveluiden käyttäjiltä. Nyt jokainen meistä maksaa tuosta toiminnasta kirkolle yhteisöveron muodossa riippumatta siitä haluaako itseään haudattavan. Monissa seurakunnissa kieltäydytään lisäksi vuokraamasta hautausmaan yhteydessä olevia tiloja uskonnottomiin hautajaisiin tai niistä ainakin peritään kirkkoon kuulumattomilta suurempaa vuokraa, vaikka näiden tilojen ylläpitokustannuksilla osittain perustellaan tuota yhteisöveroa.
Niin no Jarmo, tuskinpa kukaan meistä haluaa itseään haudattavan, mutta kukaan siltä ei voi välttyä. Ja samaan maahan mennään ilman kristillisiä menoja ja menojen kanssa. Ja kirkko niitä hautausmaita hoitelee.
VastaaPoistaToivottavasti Anonyymi vain vitsailee, eikä oikeasti ole niin tietämätön hautaamisen ja kirkon hoitamien hautausmaiden vaihtoehdoista kuin antaa ymmärtää.
VastaaPoistaHautausmaitahan ylläpitävät myös muut yhteisöt kuin kirkko, vaikka esim. Helsingissä kaupunki kaavoituksellisesti koittaakin sitä estää. Ja vainajan voi tuhkata ilman kirkkoa krematoriossa ja tuhkan haudata vaikkapa metsään maanomistajan luvalla tai sirotella muistolehtoon tai vesistöön tähän tarkoitukseen merkityille alueille.
Kuortaneella piispainkokouksessa on juuri keskusteltu hautauksestakin. Poiminta Yle.fi uutisista:
VastaaPoista"Kirkkoon kuulumattomatkin voidaan haudata
Lisäksi piispainkokous päätti, että kirkkoon kuulumaton voidaan vastedeskin haudata kirkollisesti, mikäli omaiset sitä pyytävät.
Toisaalta pappi voi myös keskustelun jälkeen kieltäytyä. Tärkeintä on noudattaa vainajan vakaumusta. "
Väite pitää paikkansa, eli huolimatta valtion ja luterilaisen kirkon yhteisestä historiasta, on käsittämätöntä miten kahdella kristillisellä kirkolla voi lain edessä olla erityisasemassa maassa, jossa on paljon muitakin kristillisiä kirkkoja. En ole kristinuskoa vastaan ja pidän luterilaisen kirkon työtä hyvänä, mutta sen asema lain silmissä on kieltämättä erikoinen.
VastaaPoista