Kirkko on yhtä kuin jäsenensä. Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuuluu yli 4,3 miljoonaa. Joukkoon mahtuu uskoltaan, arvoiltaan ja elämältään monenlaisia ihmisiä.
Kirkolla tarkoitetaan myös maailmanlaajaa kristillistä yhteisöä, jonka jäseneksi tullaan kasteessa. Vuonna 2009 maailman väestöstä kristittyjä oli 33,3 prosenttia eli 2,27 miljardia.
Tämä on hyvin yksinkertaistettua asiaa. Mitä kirjoituksessa halutaan ilmaista sillä, että sanotaan: "Joukkoon mahtuu uskoltaan, arvoiltaan ja elämältään monenlaisia ihmisiä."? Pitäisikö teologiaa tehdä tämän pohjalta kaikki käy-tyyliin? Vai onko sittenkään kaikkien kirkon jäsenten elämä sellaista kuin sen tulisi esim. Tunnustuskirjojen mukaan olla?
VastaaPoistaYmmärrän puheen siitä, että me kaikki muodostamme kirkon, joten meidän ei tule syytellä kirkkoa mistään. Sen sijaan meidän tulee itse tehdä jotain sen eteen, että kirkon usko voisi toteutua.
Onhan se tosiasia, että kirkkoon mahtuu "uskoltaan, arvoiltaan ja elämältään monenlaisia ihmisiä". Jo siitä syystä, että kirkon sisällä vaikuttaa viisi herätysliikettä, jotka painottavat asioita eri tavoilla. Yli neljään miljoonaan mahtuu monenlaista. Teologiaa ei kuitenkaan pidä tehdä kaikki käy tyyliin minun mielestäni, vaan tärkeää on että pystytään tasokkaaseen teologiseen keskusteluun ja vuorovaikutukseen kirkon sisällä. Vuorovaikutuksella tarkoitan sitä, että osataan kuunnella ja kommunikoida rakentavasti. Kirkon jäsenet tekevät kirkon ja olisi hienoa, jos elävä usko saisi vaikuttaa kirkossa yksittäisen ihmisen kautta.
VastaaPoistaKirjoituksessasi on asiavirhe. Kirkkoon kuuluu _ALLE_ 4.3 miljoonaa.
VastaaPoistahttp://mpolla.net/ek/p.html
Ymmärrän toki, että luvuissa on vaikea pysyä perässä, koska laskua tulee kiihtyvään tahtiin vuosi vuodelta.
Enemmänkin näyttää että kirkosta eroaminen vähenee, ei ainakaan lisäänny kiihtyvään tahtiin. Eroakirkosta.fi tedottee mukaan eroaminen on vähentynyt viime vuoteen nähden 30%.
VastaaPoistaeroakirkosta.fi tiedote 14.4.2009
http://personal.inet.fi/private/bucket/evl/evl_1995-2008.png
VastaaPoistaLaajemmasta perspektiivistä katsottuna aika kiihtyvä funktio näyttää kirkosta eroaminen olevan. Tänä vuonna ehkä tulee pieni epäjatkumo tuohon fuktioon, mutta siitä riippumatta vuodesta 2009 on tulossa toiseksi kovin erovuosi kautta historian.
Tuossa tuo toisena kommentoinut sanoi, että "olisi hienoa, jos elävä usko saisi vaikuttaa kirkossa yksittäisen ihmisen kautta."
VastaaPoistaMielestäni tässä kiteytyy hyvin pitkälti se, mitä Suomen kirkko tarvitsee, jotta se ei hautaudu hämähäkinseitteihin. Pelkkä ulkoisesti kelkassa pysytteleminen ei riitä, vaikka onkin hyvä, että esim. verkkopalveluihin, nuorekkaisiin kampanjoihin jne. panostetaan.
"olisi hienoa, jos elävä usko saisi vaikuttaa kirkossa yksittäisen ihmisen kautta."
VastaaPoistaOlen aivan samaa mieltä. Jos elävä usko ei löydä "purkautumistietään" kirkossa, se etsii uuden väylän. Antakaa maallikoille enemmän tilaa. Täytyisi olla rohkeutta luottaa siihen, että Jumala toimii tavallisenkin ihmisen kautta.
Minusta on ikävää, että seurakunta kokee herätysliikkeet kilpailijoiksi, jopa "kirkon varoilla kirkkoa vastaan" toimiviksi. Vaikka itse osallistun herätysliikkeiden toimintaan ja omiin jumalanpalveluksiinkin - ja osallistun jopa tiuhaan toisen kirkkokunnan toimintaan luterilaisen lisäksi, silti luterilainen kirkko (ihan se instituutiokirkko) saa kanssani minimitavoitetta suuremman määrän "laadukkaita kontakteja" vuoden aikana. Miksi ei herätysliiketapahtumissa kävijöiden sijasta oltaisi enemmän huolissaan niistä, jotka eivät käy missään?
VastaaPoistaIhan käytännön tasolla tänä vuonna omalla kohdalla on haittaa siitä, kun luisteluharjoitukset menevät tavanomaisen jumalanpalvelusajan päälle. Herätysliike pitää omia jumalanpalveluksiaan iltapäivällä, mutta seurakunnan toivomuksesta vain kerran kuussa. Harmi juttu mulle, oisi niin kätevä ratkaisu tähän ongelmaani, kun kirkkoon kuitenkin haluaisin sunnuntaisin päästä.
Teologisesti tuo maailmanlaajuisen kirkon määritelmä voidaan kyseenalaistaa. Hyvin suuri osa kristillisistä kirkkokunnista nimittäin uskoo, että kirkon eli Kristuksen ruumiin jäseneksi tullaan uudestisyntymän kautta. Se, että luterilaisen opin mukaan kastettava uudestisyntyy kastehetkellä, ei silti tee kasteesta sitä rajapyykkiä, vaan Pyhä Henki liittää ihmisen Kristuksen ruumiiseen - joskus ennen kastetta, joskus kasteen jälkeen ja joskus jopa kasteessa.
VastaaPoista