Tieteellä ja uskolla on omat kielensä. Luonnontiede vastaa kysymykseen siitä, miten asiat ovat tapahtuneet. Uskonto siihen, miksi jotakin on tapahtunut.
Uskon äidinkieli syntyy inhimillisesti tarpeesta vastata olemassaolon mielekkyyttä koskeviin kysymyksiin. Uskonnollinen sanasto on siksi usein symbolista. Elämästä, kuolemasta ja sukupolvien yhteydestä on vaikea puhua tyhjentävästi tieteen keinoin.
Yhteiskunnan muutokset haastavat kirkkoa uudistumaan
Kirkoille luonnontieteitä haastavampi kysymys on ollut suhtautuminen ideologisiin ja filosofisiin suuntauksiin. Kristillinen ajattelu on mukautunut vuosisatojen saatossa hyvin eri tavoin erilaisiin aatesuuntiin.
Esimerkiksi katolinen kirkko vastusti 1900-luvulla näkyvästi kommunistista vallankumousta. Protestanttisten kirkkojen sisällä syntyi sen sijaan laajoja kristillis-sosialistisia liikkeitä. Liikkeiden edustajat katsoivat, että tasa-arvo ja yhteisomistus mahdollistivat kristillisten arvojen toteutumisen maailmassa.
Kristinuskon vahvuutena on ollut alkukirkon ajoista lähtien sen kyky mukautua vallitseviin kulttuureihin. Arvot ja yhteiskunta ovat jatkuvassa muutostilassa. Kirkon tulevaisuuden ratkaisee, pystyykö se jatkossa vastaamaan 2000-luvun haasteisiin omasta perinteestään käsin.
maanantai 28. syyskuuta 2009
maanantai 21. syyskuuta 2009
Kirkon sanoma on ristiriidassa sen väkivaltaisen historian kanssa
Kirkkojen ja politiikan suhde on muuttunut vuosisatojen saatossa. Esimerkiksi ristiretket olivat oman aikansa suurvaltapolitiikkaa. Luterilaisessa perinteessä hengelliset ja poliittiset asiat on totuttu pitämään erillään.
Kristillisen opetuksen mukaan sota on oikeutettua vain sitä suuremman pahan ehkäisemiseksi. Näkemykseen liittyy niin kutsuttu oikeutetun sodan teoria. Sen muotoili kirkkoisä Augustinus.
Luterilainen kirkko sanoutuu irti väkivallasta
Luterilainen kirkko on sitoutunut rauhantyöhön ja väkivallan ehkäisemiseen. Kirkko toimii ristiriitatilanteissa asennekasvattajana, esirukoilijana ja uhrien auttajana. Se tekee yhteistyötä muiden kirkkojen sekä sellaisten järjestöjen kanssa, jotka puolustavat ihmisoikeuksia ja rauhaa. Väkivallasta sovintoon on luterilaisen kirkon aloitteesta käynnistetty yhteistyöhanke. Kampanjan tavoitteena on nostaa suomalaisten tietoisuuteen viesti rauhasta, väkivallattomuudesta ja sovinnosta.
Puolustusvoimat tekee yhteistyötä kirkon kanssa
Luterilainen kirkko tunnustaa puolustusvoimien tarpeellisuuden rauhan ja Suomen itsenäisyyden turvaajana.
Pappeja on ollut suomalaisten sotilaiden mukana 1500-luvulta lähtien. Nykyään sotilaspapit toimittavat muun muassa sotilasyhteisön jumalanpalvelukset sekä antavat kirkollista opetusta ja sielunhoitoa.
Kirkko näkee asevelvollisuuden suorittamisen kansalaisvelvollisuutena. Kirkko kuitenkin puolustaa asepalveluksesta kieltäytyvien oikeutta valita aseeton palvelu tai siviilipalvelu.
Kristillisen opetuksen mukaan sota on oikeutettua vain sitä suuremman pahan ehkäisemiseksi. Näkemykseen liittyy niin kutsuttu oikeutetun sodan teoria. Sen muotoili kirkkoisä Augustinus.
Luterilainen kirkko sanoutuu irti väkivallasta
Luterilainen kirkko on sitoutunut rauhantyöhön ja väkivallan ehkäisemiseen. Kirkko toimii ristiriitatilanteissa asennekasvattajana, esirukoilijana ja uhrien auttajana. Se tekee yhteistyötä muiden kirkkojen sekä sellaisten järjestöjen kanssa, jotka puolustavat ihmisoikeuksia ja rauhaa. Väkivallasta sovintoon on luterilaisen kirkon aloitteesta käynnistetty yhteistyöhanke. Kampanjan tavoitteena on nostaa suomalaisten tietoisuuteen viesti rauhasta, väkivallattomuudesta ja sovinnosta.
Puolustusvoimat tekee yhteistyötä kirkon kanssa
Luterilainen kirkko tunnustaa puolustusvoimien tarpeellisuuden rauhan ja Suomen itsenäisyyden turvaajana.
Pappeja on ollut suomalaisten sotilaiden mukana 1500-luvulta lähtien. Nykyään sotilaspapit toimittavat muun muassa sotilasyhteisön jumalanpalvelukset sekä antavat kirkollista opetusta ja sielunhoitoa.
Kirkko näkee asevelvollisuuden suorittamisen kansalaisvelvollisuutena. Kirkko kuitenkin puolustaa asepalveluksesta kieltäytyvien oikeutta valita aseeton palvelu tai siviilipalvelu.
maanantai 14. syyskuuta 2009
Valtio rahoittaa kirkon uskonnonharjoitusta
Luterilaisella ja ortodoksisella kirkolla on Suomessa verotusoikeus. Vain kirkon jäsenet maksavat kirkollisveroa. Kirkot maksavat valtiolle täysimääräisen korvauksen veronkannosta.
Seurakunnan kirkkovaltuusto päättää omasta kirkollisveroprosentistaan samalla tavalla kuin kunnissa päätetään kunnallisverosta. Verohallinto kantaa ja tilittää verot seurakunnille kuukausittain.
Yhteisöverotuotosta kustannetaan yhteiskunnallisia palveluja
Seurakunnat saavat osuuden yhteisöverosta, jota kannetaan yrityksiltä ja yhteisöltä saman verokannan mukaan koko maassa. Vuonna 2008 valtio jakoi kirkolle yhteisöveron tuotosta 1,75 prosenttia eli 121 miljoonaa euroa.
Yhteisöveron jako-osuus käytetään pääasiassa hautaustoimen, mutta myös eräiden kirkonkirjojenpitotehtävien hoitamiseen sekä kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden rakennusten ylläpitoon. Kirkon yhteiskunnallisten tehtävien kulut vuonna 2008 olivat noin 145 miljoonaa euroa. Yksin hautaustoimen osuus vuonna 2007 oli 102 miljoonaa euroa.
Eduskunta on keväällä 2009 päättänyt, että kirkon osuutta yhteisöveron tuotosta korotetaan 2,55 prosenttiin verovuosiksi 2009–2011. Erillinen yhteisöjen ja yritysten maksama kirkollisvero lopetettiin vuonna 1993.
Seurakunnan kirkkovaltuusto päättää omasta kirkollisveroprosentistaan samalla tavalla kuin kunnissa päätetään kunnallisverosta. Verohallinto kantaa ja tilittää verot seurakunnille kuukausittain.
Yhteisöverotuotosta kustannetaan yhteiskunnallisia palveluja
Seurakunnat saavat osuuden yhteisöverosta, jota kannetaan yrityksiltä ja yhteisöltä saman verokannan mukaan koko maassa. Vuonna 2008 valtio jakoi kirkolle yhteisöveron tuotosta 1,75 prosenttia eli 121 miljoonaa euroa.
Yhteisöveron jako-osuus käytetään pääasiassa hautaustoimen, mutta myös eräiden kirkonkirjojenpitotehtävien hoitamiseen sekä kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden rakennusten ylläpitoon. Kirkon yhteiskunnallisten tehtävien kulut vuonna 2008 olivat noin 145 miljoonaa euroa. Yksin hautaustoimen osuus vuonna 2007 oli 102 miljoonaa euroa.
Eduskunta on keväällä 2009 päättänyt, että kirkon osuutta yhteisöveron tuotosta korotetaan 2,55 prosenttiin verovuosiksi 2009–2011. Erillinen yhteisöjen ja yritysten maksama kirkollisvero lopetettiin vuonna 1993.
maanantai 7. syyskuuta 2009
Valtio ja kirkko pitää erottaa toisistaan
Valtiokirkko purettiin Suomessa kansankirkoksi vuonna 1870. Kirkon ja valtion suhde on nykyään kahden organisaation yhteistoimintaa kaikkien kansalaisten hyväksi.
Kirkolla on itsenäinen julkisoikeudellinen asema. Kirkon järjestysmuodosta ja hallinnosta säädetään kirkkolaissa. Suomen valtio ei ole sitoutunut tiettyyn uskontunnustukseen eikä se käytä ratkaisevaa päätösvaltaa kirkkoon liittyvissä asioissa.
Suomen luterilainen kirkko on kansankirkko, sillä se on kiinteä osa maan kulttuuria ja historiaa. Kansankirkko ajaa nimensä mukaisesti kaikkien kansalaisten etua riippumatta siitä, mihin uskontoon tai kansanryhmään he kuuluvat.
Kirkko osallistuu yhteiskunnallisten tehtävien hoitoon
Suomessa sekä luterilaisella että ortodoksisella kirkolla on verotusoikeus. Vain kirkon jäsenet maksavat kirkollisveroa. Seurakunnat saavat osuuden yhteisöverosta, jota kannetaan yrityksiltä ja yhteisöltä saman verokannan mukaan koko maassa. Yhteisöveron jako-osuus käytetään muun muassa kustannuksiin, jotka aiheutuvat hautaustoimesta, kirkonkirjojenpitotehtävistä sekä kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden rakennusten ylläpidosta.
Kirkolla on itsenäinen julkisoikeudellinen asema. Kirkon järjestysmuodosta ja hallinnosta säädetään kirkkolaissa. Suomen valtio ei ole sitoutunut tiettyyn uskontunnustukseen eikä se käytä ratkaisevaa päätösvaltaa kirkkoon liittyvissä asioissa.
Suomen luterilainen kirkko on kansankirkko, sillä se on kiinteä osa maan kulttuuria ja historiaa. Kansankirkko ajaa nimensä mukaisesti kaikkien kansalaisten etua riippumatta siitä, mihin uskontoon tai kansanryhmään he kuuluvat.
Kirkko osallistuu yhteiskunnallisten tehtävien hoitoon
Suomessa sekä luterilaisella että ortodoksisella kirkolla on verotusoikeus. Vain kirkon jäsenet maksavat kirkollisveroa. Seurakunnat saavat osuuden yhteisöverosta, jota kannetaan yrityksiltä ja yhteisöltä saman verokannan mukaan koko maassa. Yhteisöveron jako-osuus käytetään muun muassa kustannuksiin, jotka aiheutuvat hautaustoimesta, kirkonkirjojenpitotehtävistä sekä kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden rakennusten ylläpidosta.
Kuka on kirkon ääni?
Kirkon ääntä käyttävät sen jäsenet. Seurakuntalaiset voivat vaikuttaa kirkossa muun muassa tekemällä vapaaehtoistyötä sekä äänestämällä kirkkoherranvaaleissa ja seurakuntavaaleissa.
Kirkolliskokous on kirkon ylin päättävin elin. Kirkolliskokouksen maallikkoedustajat valitaan kirkko- ja seurakuntaneuvostoista, joiden kokoonpanosta päättävät seurakuntalaiset. Seurakuntavaaleissa voi äänestää jokainen 16 vuotta täyttänyt vaaliseurakunnassa läsnäoleva kirkon jäsen.
Kirkon keskushallintoon kuuluvat kirkolliskokouksen lisäksi kirkkohallitus, piispainkokous, kirkon työmarkkinalaitos ja kirkon ulkoasiain neuvosto. Näissä käsitellään yksityiskohtaisemmin muun muassa kirkon hallintoa, taloutta, oppia, työntekijöiden työsuhteiden ehtoja sekä ekumeenisia suhteita.
Mikä on kirkko?
Kirkko on yhtä kuin jäsenensä. Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuuluu yli 4,3 miljoonaa. Joukkoon mahtuu uskoltaan, arvoiltaan ja elämältään monenlaisia ihmisiä.
Kirkolla tarkoitetaan myös maailmanlaajaa kristillistä yhteisöä, jonka jäseneksi tullaan kasteessa. Vuonna 2009 maailman väestöstä kristittyjä oli 33,3 prosenttia eli 2,27 miljardia.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
