maanantai 26. lokakuuta 2009

Kirkko yrittää mielistellä kansaa ja mediaa

Kysymys kirkon ja viestinnän suhteesta on haastava. Millaista kristillisen viestintäpolitiikan pitäisi olla, ja pitäisikö kirkon lainkaan mukailla mediakulttuurin toimintatapoja?
Elämme mielikuvamaailmassa, jossa sisällöt korvataan usein mielikuvilla. Kiusaus sortua hetkellisen julkisuuden tai mediahuomion hakemiseen on suuri. Uskottavan sanoman taustalla pitää aina olla kuitenkin todellista sisältöä. Kaikki viestintäkeinot ovat kirkossa sallittuja, kunhan ne noudattavat hyvää makua ja kunnioittavat kirkon omaa itseymmärrystä.

Kirkko on moniääninen

Kirkon julkisuuskuvassa nousevat usein esiin erilaiset ristiriitatilanteet. Yksittäistapausten takaa löytyy kuitenkin moniääninen kirkko.
Kirkollisessa viestinnässä olisikin syytä kiinnittää huomiota kahteen näkökulmaan: miten kirkko näkee itsensä ja millainen kuva kirkosta välittyy mediassa. Kirkon julkisuuskuva terävöityy, kun kirkko ei häpeile itseään.
Suomalainen yhteiskunta on muuttunut suhteellisen lyhyessä ajassa. Kehitys haastaa yhteiskunnan moraaliset järjestelmät. Kirkko on siksi itsearvioinnin ja uudistumisen keskiössä. Kirkon tehtävänä ei kuitenkaan ole sulautua vallitsevaan kulttuuriin vaan arvioida, mikä on Jumalan tahto tämänhetkisessä tilanteessa (Room. 12:2).

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti