Kristinuskon voimavarana on sen kyky uudistua ja muuntautua vallitseviin kulttuuriperinteisiin. Kristinusko kehittyi ympäristössä, jossa vaikuttivat muun muassa platonismi, aristotelismi ja juutalaisuus.
Kristinuskon valta-alueet ovat vaihtumassa. Kolmansissa maissa syntyy uutta poliittista ja yhteiskunnallista teologiaa, mistä esimerkkinä eteläamerikkalainen vapautuksen teologia.
Luterilaisen kirkon teologia on keskustelua tulkinnasta
Kirkko seuraa kaikkina aikoina tunnustustaan. Tunnustus on laaja kokoelma tekstejä, joita uskonnollinen yhteisö pitää ohjeellisena ja kaikkein tärkeimpinä. Luterilaisen kirkon tunnustus pohjaa Raamattuun ja luterilaisiin Tunnustuskirjoihin 1500-luvulta.
Luterilaisessa kirkossa katsotaan, että Raamattu ja Tunnustuskirjat ovat historiallisia dokumentteja. Ne ovat kuitenkin vanginneet tietyt kristilliset periaatteet, joiden valossa kirjoituksia tulisi tulkita.
Tunnustusten tulkinta jakaa kuitenkin mielipiteet. Tunnustuksia voidaan tarkastella eri näkökulmista kuten kirjaimellisesti, yksilöeettisesti, symbolisesti, poliittisesti, historiallisesti tai analyyttisesti. Liikkeet painottavat tulkintatapoja eri tavoin, mutta käytännössä jokainen uskonyhteisö joutuu yhdistämään käsityksissään useampaa tulkintatapaa.
Naispappeus- ja homoliittokeskustelut ovat hyvä esimerkki luterilaisen tunnustuksen tulkinnasta. Onko tärkeämpää painottaa luomiskertomuksen sanomaa naisen luomisesta miehelle kumppaniksi (1. Moos 2: 18–24), syytöksiä luonnollisesta sukupuoliyhteydestä luopumisesta (1. Room. 1: 26–27) vai Paavalin Rakkauden korkeaa veisua, joka korottaa rakkauden suuremmaksi kuin usko ja toivo (1. Kor. 13)?
Teologinen tutkimus on vuorovaikutuksessa kirkon kanssa
Teologinen tiede tutkii muun muassa kristillisten kirkkojen tunnustusten kehitystä, tulkinnallisia lähtökohtia, Raamatun tekstien syntyvaiheita sekä kristinuskon vuorovaikutusta aatteiden ja historiallisten ilmiöiden kanssa.
Tutkimuksen pohjalta kirkkokin saa valmiuksia asennoitua järkiperäisesti uskonnollisiin, aatteellisiin ja poliittisiin ideoihin ja liikkeisiin sekä verrata omaa itseymmärrystään niihin.
Kristinuskon valta-alueet ovat vaihtumassa. Kolmansissa maissa syntyy uutta poliittista ja yhteiskunnallista teologiaa, mistä esimerkkinä eteläamerikkalainen vapautuksen teologia.
Luterilaisen kirkon teologia on keskustelua tulkinnasta
Kirkko seuraa kaikkina aikoina tunnustustaan. Tunnustus on laaja kokoelma tekstejä, joita uskonnollinen yhteisö pitää ohjeellisena ja kaikkein tärkeimpinä. Luterilaisen kirkon tunnustus pohjaa Raamattuun ja luterilaisiin Tunnustuskirjoihin 1500-luvulta.
Luterilaisessa kirkossa katsotaan, että Raamattu ja Tunnustuskirjat ovat historiallisia dokumentteja. Ne ovat kuitenkin vanginneet tietyt kristilliset periaatteet, joiden valossa kirjoituksia tulisi tulkita.
Tunnustusten tulkinta jakaa kuitenkin mielipiteet. Tunnustuksia voidaan tarkastella eri näkökulmista kuten kirjaimellisesti, yksilöeettisesti, symbolisesti, poliittisesti, historiallisesti tai analyyttisesti. Liikkeet painottavat tulkintatapoja eri tavoin, mutta käytännössä jokainen uskonyhteisö joutuu yhdistämään käsityksissään useampaa tulkintatapaa.
Naispappeus- ja homoliittokeskustelut ovat hyvä esimerkki luterilaisen tunnustuksen tulkinnasta. Onko tärkeämpää painottaa luomiskertomuksen sanomaa naisen luomisesta miehelle kumppaniksi (1. Moos 2: 18–24), syytöksiä luonnollisesta sukupuoliyhteydestä luopumisesta (1. Room. 1: 26–27) vai Paavalin Rakkauden korkeaa veisua, joka korottaa rakkauden suuremmaksi kuin usko ja toivo (1. Kor. 13)?
Teologinen tutkimus on vuorovaikutuksessa kirkon kanssa
Teologinen tiede tutkii muun muassa kristillisten kirkkojen tunnustusten kehitystä, tulkinnallisia lähtökohtia, Raamatun tekstien syntyvaiheita sekä kristinuskon vuorovaikutusta aatteiden ja historiallisten ilmiöiden kanssa.
Tutkimuksen pohjalta kirkkokin saa valmiuksia asennoitua järkiperäisesti uskonnollisiin, aatteellisiin ja poliittisiin ideoihin ja liikkeisiin sekä verrata omaa itseymmärrystään niihin.
Kirkolla on paljon annettavaa nykyajan ihmiselle, mutta haluaako hän ottaa sitä vastaan?
VastaaPoistaKallein lahja on evankeliumi Jumalan armosta, jonka jokainen saa Kristuksen tähden uskossa omistaa itselleen. Vaikka olen heikko ja monin tavoin puutteellinen ihminen, kelpaan silti Jumalalle.
Kuinka tärkeä tämä viesti onkaan ihmiselle, joka saa nykyään yhä useammin kuulla olevansa kelpaamaton: avioliitossaan, työelämässä, kasvattajana, kuluttajana, ympäristön suojelijana, terveytensä vaalijana jne. jne.
Kirkon sanoma turvaa minulle ihmisarvon yhteiskunnassa, joka vaatii minulta yhä enemmän kelvatakseni.
Kirkon sanoma lahjoittaa minulle myös toivon. Nyky-yhteiskunnan uutisointi ja todellisuus tekee kaikkensa viedäkseen minulta tulevaisuuden ja toivon. Kirkossa minulle kuitenkin vakuutetaan: Sinulla on toivo, myös tulevaisuudessa, jopa kuoleman rajalla. Tätä toivoa en löydä muualta ympäristössäni. Päinvastoin, kaikki todistaa vain siitä, että maailma on nuorten. Keski-ikään yltänyt ei ole yhteiskunnalle juuri minkään arvoinen, vanhuksista ja sairaista puhumattakaan. Mutta eikö se jo Raamatussa todeta: Monta arvostettua ja hyvin menestynyttä ei teidän joukostanne löydy. Jumalan valtakunta kuuluu halveksituille, heikoille, köyhille jne.
Kirkko antaa paljon niille, joilla ei paljoa ole. Rikkaat luottavat omaisuuteensa ja ominaisuuksinsa, he eivät useinkaan kirkolta paljoa saa.
"Naispappeus- ja homoliittokeskustelut ovat hyvä esimerkki luterilaisen tunnustuksen tulkinnasta. Onko tärkeämpää painottaa luomiskertomuksen sanomaa naisen luomisesta miehelle kumppaniksi (1. Moos 2: 18-24), syytöksiä luonnollisesta sukupuoliyhteydestä luopumisesta (1. Room 1: 26-27) vai Paavalin Rakkauden korkeaa veisua, joka korottaa rakkauden suuremmaksi kuin usko ja toivo (1. Kor. 13)?"
VastaaPoistaPaavali itse toteaa samaisessa korinttilaiskirjeessä melko yksiselitteisesti, että taivas on homoilta kielletty (1. Kor 6:9-10). Lisäksi samassa kirjeessä hän käskee naisten olla jumalanpalveluksissa hiljaa(1. Kor 14:33-35). Näin ollen sanoisin, että jos jonkinlaista tasa-arvoa/suvaitsevaisuutta kaipaa, ei kannata tukeutua Paavalin mielipiteisiin.
Raamattu on kokonaisuutena _todella_ ristiriitainen, ja näin ollen on lukijasta itsestään kiinni miten hän sitä tulkitsee. Kirjaimellisena totuutena tai ohjekirjana Raamattua ei voi eikä tulisi pitää, juuri tällaisten Paavalin kirjeiden ristiriitojen takia.
"Paavali itse toteaa samaisessa korinttilaiskirjeessä melko yksiselitteisesti, että taivas on homoilta kielletty (1. Kor 6:9-10)."
VastaaPoistaPaavali kayttaa sanaa Jumalan valtakunta. Eli:
"9 Ettekö tiedä, että vääryydentekijät eivät saa omakseen Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö! Jumalan valtakunnan perillisiä eivät ole siveettömyyden harjoittajat eivätkä epäjumalien palvelijat, eivät avionrikkojat, eivät miesten kanssa makaavat miehet, 10 eivät varkaat eivätkä ahneet, eivät juomarit, pilkkaajat eivätkä riistäjät."
Taa on mielestani eri asia kuin taivas. Valtakuntaa kaytetaan mm. "Tulkoon valtakuntasi niin MAAN PAALLA, kuin TAIVAASSA". Me ollaan pyhan hengen temppeleita. Jos tehdaan syntia, niin me karkotetaan pyha henki pois. Pyha henki ei viihdy synnin kanssa samassa temppelissa. Eli ei olla silloin saada osaksemme Jumalan valtakuntaa maan paalla.
"Naispappeus- ja homoliittokeskustelut ovat hyvä esimerkki luterilaisen tunnustuksen tulkinnasta. Onko tärkeämpää painottaa luomiskertomuksen sanomaa naisen luomisesta miehelle kumppaniksi (1. Moos 2: 18-24), syytöksiä luonnollisesta sukupuoliyhteydestä luopumisesta (1. Room 1: 26-27) vai Paavalin Rakkauden korkeaa veisua, joka korottaa rakkauden suuremmaksi kuin usko ja toivo (1. Kor. 13)?"
VastaaPoistaKirkolla on suuri vastuu siita, etta se opettaa Jumalan muuttumatonta sanaa oikein, eika tulkitse sita ajan hengen ja maailman mielen mukaan. Rakkaus Jeesus Kristusta kohtaan lujittaa sydamen halun pitaa Hanen kaskynsa ja tehda Hanen tahdonsa mukaan.
Raamattu ei ole ristiriidassa misaan mielessa. Suosittelen lampimasti Lutheran Study Bible: http://www.cph.org/cphstore/product.asp?part_no=012030